Jäin työttömäksi tämän vuoden alussa. Yritin löytää töitä muutaman kuukauden ajan, mutta pääsin vain pari kertaa videohaastatteluun, enkä saanut töitä. Maaliskuussa olin jo niin kyllästynyt kotona tietokoneen ääressä istumiseen ja avoimien työpaikkojen etsimiseen. Sitten mieleeni tuli, että voisin yrittää hakea työkokeilupaikkaa. Kirjoitin Google-hakuun "työkokeilu Tampere" ja löysin Etapin nettisivun. Siellä näin Avoimet työpaikat -osiossa asiakaspalvelijan palkkatukipaikan, ja laitoin hakemuksen. Olen ollut aikaisemmin ruokakaupassa ja vaatekaupassa töissä, ja kierrätyspyörien myynti kuulosti hauskalta. Parasta oli, että pääsin heti haasteluun ja sain kahden kuukauden työkokeilusopimuksen.
Kaikkea ei voi, eikä tarvitsekaan tietää
Alussa olin innoissani, mutta jo ensimmäisen viikon aikana tajusin, että kevät on pyöräpajan kiireisin sesonki, ja etten ehkä pidäkään asiakaspalvelun tehtävistä niin paljon kuin olin aiemmin ajattelut. Sain ohjaajalta ohjeita perustehtävien hoitamiseen, mutta ongelmana oli se, ettei perehdytysohjeissa ollut vastauksia kaikkiin niihin kysymyksiin, joita asiakkailla on. Esimerkiksi muutaman kerran joku kysyi reittiohjeita Etapille. Vaikka tiedänkin Etapin osoitteen, en osannut kertoa mikä on paras reitti pyörällä kulkiessa, sillä kuljen itse bussilla ja paikka oli minullekin tuolloin vielä uusi. En siis valitettavasti pystynyt antamaan opasteita, mutta kaikkea ei voi, eikä tarvitsekaan tietää. Toinen juttu oli se, että vaikka pidän pyöräilystä, en ole minkäänlainen polkupyöräekspertti. Ennen kuin tulin Etapille työkokeiluun, en edes tiennyt mikä on etuvanne tai vaihdevipu. Aluksi oli siis hieman hankala vastata asiakkaiden kysymyksiin, kun he kysyivät pyöräpajan varaosien valikoimasta.
Kommelluksia ja uuden oppimista
Vaikeinta minulle oli se, kuinka kiire pyöräpajalla tuli kevään myötä. Yhtäkkiä meille tuli valtava määrä pyöriä huoltoon ja asiakkaiden soitot lisääntyivät. Tajusin aika nopeasti, etten osaa multitaskata hyvin, enkä oikeastaan pidä kiireestä. Pari kertaa yritin tehdä liikaa kerralla ja siitä seurasi erilaisia kommelluksia. Esimerkiksi kerran tein virheen maksupäätteen kanssa. Asiakas maksoi vahingossa kaksi kertaa ja jouduin korjaamaan asian kirjapidon avulla. Kirjoitin myös asiakkaiden tiedot väärin ja annoin heille väärän hinnan. Onneksi pyöräpajan työkaverit olivat mukavia sekä ymmärtäväisiä ja sain heiltä tukea ja apua. Ensimmäinen viikko oli stressaava ja kiireinen. Sitten pikkuhiljaa tilanne helpottui kun harjoittelin työtehtäviä lisää ja opin tuntemaan tiloja ja välineitä. Opin paljon polkupyöristä ja pyöränhuollosta. Opin myös miten pyörien noutopalvelu ja siihen liittyvä logistiikka toimi. Nyt tiedän miten taloyhtiöt järjestävät pyörävarastojen tyhjennyksiä ja miten Etapin kuljettajat noutavat pyörät pyöräpajalle. Kuten sanotaan ”alku aina hankala, mutta lopussa kiitos seisoo”.
Izabela Raittila
Polkupyöräpajan työvalmentautuja
