Viime keskiviikkona lähdin mukaan tutustumaan Etapin Luontopolun retkiryhmä Pettulettujen järjestämälle päiväretkelle. Etapin luontopolku järjestää usein retkiä ja kursseja työttömille, jotka haluavat arkeensa lisää tukea ja puuhaa luonnon keskeltä, ja tällä kertaa retkikohteenamme oli Reuharinniemen lapinrauniot. Kun olimme yhdessä koonneet tarvikkeet ja pakanneet rinkat ja reput, oli matka keskustasta retkipaikallemme yllättävän helppo - bussi vei meidät lähelle metsän reunaa, josta jatkoimme matkaa tulentekopaikalle.
Lyhyen kävelyn jälkeen saavuimme nuotiopaikalle, jossa saimme nopeasti tulen alkuun. Olimme onnekkaita, sillä edellispäivien tuuli ja lumipyryt eivät jatkuneet enää retkipäiväämme asti, vaan saimme nauttia vasta muodostuneesta hangesta ja miellyttävästä säästä. Aurinkokin kävi välillä lämmittämässä meitä ja valaisemassa järven maisemaa.
Kun olimme asettautuneet nuotion äärelle, oli aika koota retkikeittimet ruuanlaittoa varten. Ohjaajien opastuksella saimme keittimet koottua ja nuotiokin oli lämmennyt tarpeeksi, että saimme veden keittymään riisiä varten. Kattiloissa aloimme valmistamaan kikhernecurrya kookosmaidon kera, se tuntui täydelliseltä lämmikkeeltä pakkasen keskellä. Kolmen kokin myötä saimme kolme hieman eri makuista ja väristä kastiketta, vaikka ainekset ja mausteet kaikilla olivatkin samat – hyviä ne kaikki kuitenkin olivat ja maistuivat koko joukolle. Ruokailun jälkeen piti tietenkin saada jälkiruokaa, ja sitä saimmekin marengin, hillon ja kermavaahdon muodossa.
Vatsat täynnä curryä ja jälkiruokaa lämmittelimme vielä hetken nuotion äärellä, kunnes pakkasimme tarvikkeemme ja suuntasimme kohti Reuharinniemen lapinraunioita. Kiemurtelevien polkujen päästä löysimme perille niemen päätyyn, josta hangen alta pilkotti rautakautinen kalmisto – kivimuodostelmat, joita olimme tulleet katsomaan. Saimme kuulla, että kansanuskomusten mukaan lapinrauniot ovat vanhoja hautoja. Vanhimmat kivimuodostelmat ovat arviolta rakennettu jo 300–500 jKr., joten ne ovat olleet Reuharinniemellä jo hyvin pitkän aikaa.
Matkan päätteeksi kävimme vielä katsomassa lähettyviltä löytyviä vanhoja kaivantoja, jotka kuitenkin aikoinaan hylättiin, jonka jälkeen suuntasimme takaisin kohti bussipysäkkiä ja keskustaa. Kaiken kaikkiaan matka oli ihanaa vaihtelua tavalliseen arkeen, kun pääsi talviseen luontoon, istumaan nuotiolle ja tutkimaan muinaisjäänteitä mukavassa porukassa.
Jos haluaa itse lähteä retkelle Etapin Luontopolun kanssa, kannattaa käydä tutustumassa heihin ja heidän toimintaansa!
Julia Lammi
Viestinnän työkokeilija
