Tampereen seudun Työttömät ry rekisteröitiin 24.4.1992. Matkan varrella nimi on vaihtunut Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:ksi ja moni muukin asia on muuttunut, mutta koko ajan yhdistys on toiminut ihmisten työllistymisen ja hyvinvoinnin hyväksi. Työ jatkuu edelleen.
”Vuonna 1991 työttömiä oli 200 000, ja lukumäärä oli koko ajan kasvussa. Muutaman ihmisen kanssa kokoonnuimme saunottelemaan ja aloimme miettiä, josko lämpimiksemme rupeaisimme tekemään jotakin”, muistelee Etapin ensimmäinen toiminnanjohtaja Seppo Vainio erään menestystarinan alkua.
Tilanne oli uusi, koska työttömiä tuli koko ajan yhä vain lisää. Aiemminkin oli huonompia työllisyyskausia ollut, mutta ne olivat olleet piikkejä, joita seurasi paremmat ajat.
”Mutta tuolloin näytti, että nyt sukelletaan syvälle. Ja niin kävi.”
Puoli miljoonaa työtöntä oli kuitenkin enemmän kuin kukaan oli uskonut. Puuhamiehet tulivat tulokseen, että pitää perustaa valtakunnallinen työttömien etujärjestö, sellaisen toiminnalle kun näytti olevan tilaus. Miehet tiesivät, että joskus oli ollut työttömien toimikuntia, ja he ajattelivat, että jotain samantapaista voisi viritellä.
”Lähdimme keräämään porukkaa ympäri Suomea. Otimme yhteyttä ihmisiin, joiden uskoimme olevan kiinnostuneita tai joiden tiesimme olleen jossain vastaavanlaisessa toiminnassa joskus mukana. Kiersimme soppatykkien kanssa ja pidimme palavereita.”
Kun miehet kiersivät Suomea, he kyselivät kirjallisesti työttömiltä ihmisiltä, mitä he haluaisivat tehdä. Konsepti luotiin heidän vastauksistaan. Kaikki sittemmin käynnistetyt toimintamuodot olivat niitä, joita työttömät olivat toivoneet. Toiveet olivat aika yhteneväisiä: Työttömät halusivat paikan, jossa voi luoda sosiaalisia kontakteja, paikan, jossa neuvotaan ja autetaan, paikan, jossa saa halvalla ravitsevaa ruokaa. He halusivat paikan, jossa voi kehittää itseään, tehdä jotakin käsillään ja kohentaa atk-taitojaan.
Toiminnan vahvuus oli ja on siinä, että asioita ei ole päätetty norsunluutornissa vaan ideat ovat työttömien omia.
Rekisteröinti toi yhdistykselle painoarvoa
”Jo heti alkuun päätimme rekisteröityä yhdistykseksi”, Seppo Vainio kertoo.
”Perustimme Työttömien Valtakunnallisen Yhteistoimintajärjestön. Näimme, että silloin toiminta on järjestäytyneempää. Ajattelimme myös, että virallisen järjestön on mahdollisuus saada avustuksia esimerkiksi Raha-automaattiyhdistykseltä, mikä sitten onnistuikin.”
Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö, lyhyemmin TVY perustettiin vuonna 1991 ajamaan ja valvomaan työttömien sosiaalisia etuja, hoitamaan tiedotusta, järjestämään koulutusta ja edistämään työttömien työllistymistä. Vuonna 2017 työttömien ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien edunvalvontajärjestö TVY muutti nimensä Työttömien Keskusjärjestö ry:ksi. Yhdistyksen nettisivulla sen kerrotaan puolustavan työttömien taloudellista, sosiaalista ja fyysistä oikeutta yhdenvertaiseen kansalaisuuteen.
Järjestöön kuuluu valtakunnallisesti noin seitsemänkymmentä jäsenyhdistystä – Etappi on luonnollisestikin yksi näistä.
”Merkittävä etappi alussa oli sekin, että pääsimme kirkon Yhteisvastuukeräyksen yhdeksi kotimaan kohteeksi. Saimme noin miljoona markkaa.”
Tällä summalla pystyttiin valtakunnan laajuisesti saattamaan yhdistyksiä jaloilleen ja saatiin toiminnalle näyttävyyttä. Yhteistoiminta eri instanssien ja päättäjien kanssa kehittyi koko ajan.
”Yksin eivät työttömät pysty kovin pitkälle ponnistamaan. Tarvitaan yhteistyökumppaneita ja verkostoja.”
Verkostoja kehitettiin, toiminta laajeni.
”Hangosta Petsamoon, voisi sanoa.”
Valtakunnallinen toiminta siis käynnistyi Tampereelta. Myös paikallistoiminnassa Tampere oli edelläkävijä. Ensimmäinen paikallisen toiminnan toimipiste saatiin Hipposkylään. Siellä toimi kivijalkaliiketilassa kierrätyskeskus. Sitten saatiin isommat tilat linja-autoasemalta ja alettiin puhua monitoimikeskuksesta. Kun ruokala aloitti toimintansa Vuoltsulla, se oli ensimmäinen ruokala työttömille.
Vuonna 1992 Tampereen seudun Työttömät ry sai käyttöönsä Tampereen Autotuonti Oy:n entisen rakennuksen Ratinasta. Näin käytössä oleva pinta-ala laajeni huomattavasti. Ruokala sai hyvät tilat ja pystyttiin perustamaan verstaita.
Alussa taloa nimitettiin työttömien toimintakeskukseksi. Se oli nimensä mukaisesti paikka, jossa työtön sai käydä esimerkiksi korjailemassa autoaan, kutomassa kangaspuilla tai tekemässä puutöitä.
Keiton keittäjästä monitoimiseksi emännäksi
Helena Sorsa aloitti työt Ratinassa Vuolteenkadulla syyskuussa 1994. Helena tuli taloon työnvälityksen kautta. Hän haki töitä, ja tämä paikka osoitettiin hänelle. Hän ei tuolloin edes tiennyt, että tällainen yhdistys on olemassa. Aiemmin Helena oli tehnyt vuoden verran äitiysloman sijaisuutta, sitä ennen hän oli ollut kotona seitsemän vuotta lasten kanssa.
”Aluksi työttömien toimintakeskus oli lähinnä läpikulkupaikka. Kaikki työllistetyt olivat silloin lainsäädännöstä johtuen pajoilla vain puoli vuotta”, Helena muisteli vuonna 2012.
Helena tuli taloon keittäjäksi, ruokaa tekemään. Ohjaustehtävät tulivat mukaan vasta myöhemmin. Ja aluksi Helena oli itsekin tehtävässään työllistettynä.
”Ohjaajan nimikkeellä ei tuolloin työskennellyt kukaan.”
Kun Helenan oma puolivuotiskausi oli ohi, hän jatkoi työskentelyä vapaaehtoisena ja kävi siivoamassa keittiötä viikonloppuisin.
Toukokuussa 1996 Helena vakinaistettiin, ja hän emännöi keittiössä eläkkeelle jäämiseensä asti, loppuvuoteen 2013. Moni asia ehti muuttua sitten alkuaikojen.
Ensin tarjolla oli vain keittoja. Helena oli kuitenkin sitä mieltä, että työttömillekin voisi tarjota joskus myös muuta kuin soppaa. Hän sai Vainion Sepolta luvan kokeilla puoli vuotta kahden ruuan konseptia. Kokeilu meni jopa odotettua paremmin, ja kaksi päivittäistä ruokavaihtoehtoa jäi pysyväksi käytännöksi.
Syöjät kuitenkin vähenivät vuosien varrella.
”Aluksi kävi pari sataa henkeä syömässä päivän aikana.”
Yhtenä syynä pienentyneeseen kävijämäärään Helena piti ihmisten ruokailutottumusten muuttumista.
”Nyt syödään enemmän hampurilaisia ja pitsaa, vähemmän tavallista kotiruokaa.”
Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan
”Pikkuhiljaa toiminta muuttui sellaiseksi, että saimme enemmän ja enemmän itse päättää. Tuli myös enemmän ehtoja, mitä täytyy tehdä, että saadaan rahoitusta. Paperien täyttäminen lisääntyi. Atk:ta ei aluksi ollut, se tuli mukaan vasta paljon myöhemmin”, Helena kertoi Etappilehden historiikkijutussa vuonna 2012.
Enää Etappi ei ollut läpikulkupaikka: työllistettyjä pitää ohjata koulutukseen ja vapaille työmarkkinoille.
”Jos yhdenkin saa työttömyydestä pois ja töihin, onhan se antoisaa.”
Suhdetoimintaa ja yhteyksien luomista jatkettiin, ja tämän myötä saatiin rahoitusta toiminnalle Raha-automaattiyhdistykseltä, TE-keskukselta, AY-liikkeeltä ja seurakunnilta. Rahoitus mahdollisti toiminnan eteenpäin menon.
”Toiminta on ollut siitä kummallista, että takaiskuja ei ole tullut. Kun ei ole kurkoteltu kuuta taivaalta. Asiat on valmisteltu hyvin, ja olemme olleet realistisia. Olemme tienneet resurssit ja yhteistyökumppanit. Yliodotuksia ei ole ollut”, Seppo Vainio kertoo.
Tampereen päivänä vuonna 2002 Etapin ensimmäinen toiminnanjohtaja Seppo Vainio palkittiin työstään kultaisella ansiomitalilla. Kun toiminnanjohtaja jäi eläkkeelle vuonna 2006, hän totesi, että on työnsä tehnyt ja jättänyt jälkeensä olosuhteet, joista muiden on hyvä jatkaa.
”Hyvillä mielin lähdin. Tiesin että hommat hoituvat. Ja ovat hoituneetkin.”
Sepon seuraaja toiminnanjohtajan tehtävässä oli Jouko Toivonen. Samassa kokouksessa, jossa Jouko – tuttavallisemmin Jokke – valittiin toiminnanjohtajaksi, Kauko Salmivirta valittiin toiminnansuunnittelijaksi. Tuolloin toiminnansuunnittelijan tehtäväksi määriteltiin ennen kaikkea työnohjaajien lähiesimiehenä toimiminen. Tämän lisäksi Kauko teki toimintasuunnitelmat, laati rahoitushakemukset ja piti tiivistä yhteistyötä keskeisiin yhteistyökumppaneihin.
”Joken kanssa sovimme, että yhdessä vastaamme tiedottamisesta yhteistyökumppaneille sekä erilaisten selvitysten ja rahoitushakemusten tekemisestä”, Kauko Salmivirta sanoo.
Sama tulosten analysointi ja arviointi sekä avustushakemusten teko aina vuosittain kuului Kaukon toimenkuvaan hänen eläkkeelle jäämiseensä asti. Hän oli vuonna 2010 alkaneen toiminnanjohtajuutensa ohella työuransa loppuun saakka myös toiminnansuunnittelija.
Jouko Toivonen kehitti Etappia ansiokkaasti
”Jouko oli uudistusmielinen ja ennakkoluuloton ihminen, jolla oli sydän työllistämistyössä”, Etapin Mediapajan entinen työnohjaaja Jose Ahonen kertoo.
”Hän esimerkiksi sai idean Mediapajasta, ja hänellä oli muutenkin paljon visioita. Uskoisin, että hän olisi tyytyväinen, jos näkisi, mihin nyt on edetty.”
Etapin toinen toiminnanjohtaja oli myös suuri jalkapallon ystävä ja monessa mukana.
”Jouko vei asioita draivilla eteenpäin”, Jose kehuu.
”Seppo ja Jokke ovat tehneet merkittävän työn. Siinä on meille kaikille riittävästi haastetta, että pystymme pääsemään samoihin tuloksiin ja samaan näkyvyyteen kuin päästiin heidän aikanaan”, Kauko sanoo.
Vuonna 2006 yhdistyksen nimi muutettiin Tampereen seudun Työttömät ry:stä Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:ksi. Nimenmuutoksella haluttiin tuoda paremmin esiin yhdistyksen toiminnan päämäärää.
Jouko Toivosen toimikausi päättyi ennenaikaisesti 20.10.2007, jolloin hän kuoli tapaturmaisesti työpaikallaan.
”Se oli dramaattinen juttu, josta toipuminen kesti oman aikansa”, Kauko sanoo.
”Tärkeää on, että nyt yritetään työnohjaajien kanssa mahdollisimman hyvin vaalia tätä perintöä ja kivijalkaa, jonka Seppo ja Jokke ovat meille rakentaneet.”
Joukon jälkeen toiminnanjohtajan tehtävää hoiti puolisentoista vuotta Timo Valtonen, sitten pesti siirtyi Kaukolle. Toiminta jatkui Vuolteenkadulla kevääseen 2011, jolloin Etappi muutti Sarvijaakonkadulle. Vain ruokala jäi Ratinaan.
Yrityskontakteja ja yhteistyötä projektien kanssa
Siivouspajan työnjohtaja Tarja Pihlman tuli taloon 22. lokakuuta vuonna 1999 ja viihtyy Etapissa yhä. Etapin nykyisistä työntekijöistä hän on seurannut pisimpään yhdistyksen ja pajojen kehitystä.
”Vainion Seppo soitti ja sanoi, että olisi töitä tarjolla. Hän kysyi, kiinnostaisiko”, siivousosaston työnohjaaja kertoo.
Tarjaa kiinnosti. Hän oli silloin lomalla Kehäyhtiöt Oy:stä, josta oli pian jäämässä pois. Silloin jo Vuolteenkadulle muuttaneella Tampereen seudun Työttömät ry:llä oli tuolloin kaksi siivoojaa töissä, mutta ei vielä ohjattua siivousosastoa. Tarja tuli tällaista nyt pystyttämään ja ohjaamaan.
Tarjalle oli luontevaa ottaa yhteyttä vanhoihin yhteistyökumppaneihin, joten homma käynnistyi heti mukavasti. Ensimmäisen vuoden aikana hankittiin ammattimaisia välineitä tarkoitukseen saaduilla varoilla.
”Ilman työ- ja elinkeinotoimiston tukea ja investointirahoitusta emme olisi saaneet hankittua esimerkiksi yhdistelmäkoneita.”
Kun peruskuvio oli saatu toimivaksi, alettiin miettiä yhä enemmän, mihin suuntaan toimintaa halutaan viedä ja mitä tarvitaan, jotta pajoilla aktivoidut työntekijät saataisiin mahdollisimman hyvin siirtymään vapaille työmarkkinoille tai koulutukseen. Luotiin ja kehitettiin yrityskontakteja ja otettiin mukaan projekteja, esimerkiksi vuoden 2002 alusta helmikuun loppuun 2005 asti toiminut Työn Tiet -hanke, jonka Masto-osaprojekti tarjosi eri pajojen maahanmuuttajille muun muassa suomen kielen opetusta. Suomen kielen opettajana toimi Sari Harsu, josta myöhemmin tuli Etapin työntekijä.
Myös Pirkanmaan ammattikorkeakoulun kanssa aloitettiin yhteistyö. Sen myötä kokeiltiin Tampereen seudun Työttömät ry:n asiakkaiden yksilöohjausta.
”Täytyy toivoa, että projektit saavat jatkoa ja että yhteistyötahot ja rahoittajat ymmärtävät, että täällä tehdään ruohonjuuritasolla tärkeää työtä.”
Yhä vaativamman työn paras palkinto: asiakkaan työllistyminen
Vuosien varrella siivousalallakin on tapahtunut muutoksia.
”Ala on tullut hektisemmäksi, ja yrityksillä on työntekijöilleen aiempaa suuremmat lähtötasovaatimukset. Suomen kielen taito on myös tärkeää, sitä korostetaan.”
Työllistyminen on tullut aiempaa hankalammaksi. Silti siivousosaston työntekijöistä edelleen suuri osa työllistyy avoimille markkinoille tai menee kouluun. Työllistymisessä yhteistyötahot ovat olennaisen tärkeitä.
Joskus yritysten kanssa vähän räätälöidäänkin työn kuvaa ja työntekijää vastaamaan toisiaan. Työpaikan ja tietyn työn pelisääntöjä ja ohjeistuksia opiskellaan jo etukäteen valmiiksi.
Haasteena on työkokeilun lyhyt kesto, kuusi kuukautta. Kun työntekijöistä vielä suuri osa on maahanmuuttajia, jolloin kielitaito saattaa olla puutteellinen, puoli vuotta ei oikein riitä. Siivousosasto on Etapin maahanmuuttajavaltaisin yksikkö.
Tarjan mielestä paras kiitos työstä on, kun joku hänen työntekijänsä työllistyy tai lähtee kouluun eikä palaa työttömyyteen.
Pitkäaikaisia työntekijöitä
Vuonna 2011 Etappi muutti Ratinasta Kalevaan Sarvijaakonkadulle. Ruokala jäi vanhaan osoitteeseen ja jatkoi siellä toimintaansa loppuvuoteen 2014.
Kalevassa toimivat ensin Mediapaja, Puu- ja entisöintipaja, Autopaja, Siivouspaja ja Polkupyöräpaja. Vuonna 2012 vahvuuteen liittyi Leirivälinepaja, kun Etappi otti kaupungin leirivälinevaraston toiminnan pyöritettäväkseen. Näiden lisäksi yhdistyksellä oli kaksi hanketta: nuorille suunnattu Luontopolkua eteenpäin -työpaja sekä erilaisia psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä palveluita tarjoava Rasti – Voimavarapiste työttömille, joka toimi vuoden 2014 loppuun Terveyspiste-nimellä. Kumpikin hanke toimii edelleen, mutta Luontopolun konsepti on hieman muuttunut. Toimintaan voi osallistua nykyään ilman virallisia sopimuksia.
Etapin vakiväki on viihtynyt talossa hyvin ja tehnyt pitkän rupeaman ohjaus- tai muissa tehtävissä. Seppo Vainio jäi Etapin toiminnanjohtajan tehtävästä eläkkeelle vuonna 2006. Hänen ohellaan myös ruokalan emäntä Helena Sorsa, Autopajan työnohjaaja Martti Ohralahti ja toiminnanjohtajanakin työskennellyt Antti-Jussi Halme tekivät työllistämisyhdistyksessä töitä eläkeikäänsä asti. Helena jäi eläkkeelle marraskuussa 2013 ja Martti kaksi vuotta myöhemmin lokakuussa.
Mediapajan ensimmäinen työnohjaaja Jose Ahonen ei ollut vielä eläkeiässä jäädessään seitsemän Etappi-vuoden jälkeen pois ohjaustehtävästään. Hän oli antanut taikuudelle pikkusormen ja paljon aiemmin, mutta vuoden 2014 keväällä vietiin miehen koko taikurinkättä sen verran voimakkaasti yrittäjyyden pariin, että ei auttanut muun ruumiin kuin seurata perässä. Nykyään Jose on kuitenkin mukana Etapin hallituksessa, joten yhteys vanhaan työpaikkaan on säilynyt.
Joni on Mediapajan toinen ohjaaja
Jose Ahosta Mediapajan ohjaajajana seurasi Joni Syvänen. Kun Jose koki olevan oikea aika siirtyä kuukausipalkkaisen työnohjaajan pestistä yrittäjäksi, Joni oli Mediapajalla työkokeilussa. Mediapaja-jakso oli jo Jonin toinen, joten Josella oli hyvä käsitys siitä, mitä nuori medianomi osaa ja mihin kykenee. Hän arvioi pajakonkarin sopivan ohjaustehtävään, ja Joni otti haasteen vastaan.
”Aluksi tuntui sekavalta. Joselta jäi isot saappaat täytettäviksi”, Joni muistelee vuoden 2014 tunnelmia.
Tuore ohjaaja otti mallia edeltäjästään ja yritti johtaa pajatyöskentelyä suunnilleen entisissä uomissa. Kun työtehtävät tulivat tutummiksi ja hommaan kehkeytyi jonkinlainen rutiini, stressi helpotti.
”Olen oppinut ottamaan vähän rauhallisemmin. 'Deadline' on vain sana”, Joni naurahtaa.
Kuten fraasi kuuluu, vain muutos on pysyvää. Tämä on huomattu Etapillakin. Säädökset, lait ja ohjeistukset muuttuvat vähän väliä. Myös väki pajalla vaihtuu, ja pajan kokoonpanoon vaikuttavat osaltaan juuri erilaiset ohjeistukset ja ohjaukset, osin myös sattuma. Välillä on paljon tarjokkaita yhteen osa-alueeseen, esimerkiksi valokuvaajaksi.
”Koskaan ei tiedä, kuka ovesta astuu sisään ja milloin hän astuu ulos”, Joni sanoo.
”Haluan kuitenkin koko ajan mennä pajalaiset edellä, miettiä, mikä on kunkin työkokeilijan etu”.
Haasteellisimmaksi Mediapajan työnohjaajan työssä Joni kokee pajalaisten motivoinnin. Välillä se kuitenkin onnistuu, ja Jonin mielestä parasta ohjaustyössä onkin, kun oikeasti pystyy auttamaan jotakuta elämässään eteenpäin, esimerkiksi koulutukseen.
Joni arvostaa työssään myös vapautta vaikuttaa siihen mitä ja miten tekee.
Nyt Jonillakin on takana useita vuosia ohjaajan uraa.
”Jään tästä eläkkeelle – ellen sitten ala taikuriyrittäjäksi. En tosin vielä harrasta taikuutta,” hän mietti vuonna 2017.
Etappi luovii muutoksen tuulissa
Viiden viimeisen vuoden aikana moni asia Etapilla on muuttunut. Vuodesta 2005 Etapissa työskennelleen Kauko Salmivirran eläkekahvit juotiin joulukuussa 2017. Vuoden 2018 alussa toiminnanjohtajan pestin otti vastaan jo pitkään Etapin vahvuudessa erilaisissa tehtävissä toiminut Antti-Jussi eli AJ Halme.
Syyskuun alussa 2020 myös AJ jäi tehtävästään eläkkeelle. Häntä sijaisti uuden toiminnanjohtajan valintaan asti Etapin tuolloin tuorein työntekijä, vähän aiemmin hankevastaavaksi ja yrityskoordinaattoriksi valittu Veijo Väle. Etapin nykyinen toiminnanjohtaja Tomi Kuhanen aloitti työnsä vuoden 2020 marraskuussa.
Nyt, vuoden 2022 alussa Etapilla on käynnissä koko toiminnan strategian uudistaminen ja samaan aikaan jälleen muutto uusiin tiloihin. Nyt jää Sarvijaakonkadun toimipiste luvuksi Etapin historiikkiin, ja uusi Etappi pystytetään Tampereen Tammelaan PMK-taloon.
Muuton myötä Etapin Autopaja siirtyi lakkautettujen pajojen joukkoon. Mutta kun jotakin jää pois, jotakin tulee tilalle. Autopajan ohjaajana toiminut Mika Nurmi hyppää kapteeniksi uutena yksikkönä aloittavaan Etapin palvelutiimiin.
Myös Etapin luontopalvelut ovat viime vuosina vahvistuneet entisestään. Nuoria vuodesta 2013 aktivoinut Luontopolkua eteenpäin -hanke jatkaa toimintaansa. Se tarjoaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja työllistymistä edistävää toimintaa pirkanmaalaisille alle 30-vuotiaille nuorille seikkailujen, luonnon ja omien voimavarojen löytämisen parissa. Luontopolun palvelut koostuvat yksilöohjauksesta, kurssitoiminnasta sekä retkeilevästä ja seikkailevasta yhteisöstä.
Luontopolun rinnalle Etapin palveluihin nousi vuonna 2020 Retkikunta Kuukkeli. Se järjestää Pirkanmaalla asuville työelämän ulkopuolella oleville nuorille noin kolmen kuukauden pituisia luontopainotteisia maksuttomia kursseja, joita kutsutaan retkikunniksi.
Uusimpana tulokkaana Etapin luontopalvelukokonaisuutta täydentää 2021 aloittanut Eräsampo, joka lainaa maksutta retkeilyvälineitä nuorille. Tavoitteena on madaltaa erityisesti nuorten luonnossa liikkumisen kynnystä ja tukea kokeneitakin retkeilijöitä. Eräsampoonkin on mahdollista tulla myös työkokeiluun, kuten kaikkiin muihinkin Etapin yksiköihin.
Sari Harsu
Tämä historiikki on kooste, jossa Etappilehdissä 1/2012 ja 1/2017 ilmestyneitä historiajuttuja on yhdistelty ja täydennetty.
